Vaalipäivä on koittanut. Tämä kevät on ollut mielenkiintoista aikaa ja meni loppujen lopuksi todella nopeasti. Kummasti sitä jää olotila, että aika loppui kesken, vaikka paljon on tehty. Kiitos kaikille!

Minulla on ollut ilo tutustua erilaisiin ihmisiin ja keskustella monista aiheista, joista jotkut ovat minun sydäntäni lähellä, vaikka kaikki ovat tietenkin tärkeitä. Päätöksenteossa yksi asia voi olla tärkeä ja vaikuttaa moneen muuhunkin. Kokonaisuuksien hahmottaminen on siis tärkeää.

Itse olen kasvanut maaseudulla pienessä kylässä, missä kaikki tunnettiin ja kaikista pidettiin aina huolta. Omassa kaupassamme istuessani opin vanhaa paikallismurretta, mikä ikävä kyllä on kadonnut puheestani vuosien varrella. Mutta vanhempien ihmisten viisaudet ja elämänkokemus ovat varmasti luoneet minulle omanlaisen elämänkatsomuksen ja kuuntelemisen taidon erilaisille näkemyksille. Kukaan ei ole täydellinen, joten ymmärrystä tarvitaan ikään, sukupuoleen, ulkonäköön, elämänkatsomukseen, kansallisuuteen jne. katsomatta. Vanhemmista ihmisistä pidetään kuitenkin huolta, he ovat antaneet meille meidän tulevaisuutemme.

Lapsista on pidettävä huolta ja annettava heille turvallinen tulevaisuus. Opetuksissa tulisi ottaa huomioon erityistarpeetkin ja pyrkiä kannustamaan eteenpäin. Samat tilat ja opetus ovat toisille huono alusta oppimiselle, joten säästötoimet kääntyvät silloin vastaan ja voivat pahentaa tilannetta. Koulutuksien sisältöä ja aikatauluja täytyisi järkevöittää, että nuorilla olisi tavoitteita ja mahdollisuuksia saada eväitä työntekoon. Aina kaikki uudet ideat eivät ole toimivia, vaan tulisi miettiä yksilöllisiä ratkaisuja.

Työssäni ja kaupungissa asuneena olen nähnyt hyviä ja huonoja asioita. Tavallisena työläisenä ruuhkavuosien keskellä sitä oppii, että elämä soljuu eteenpäin päivä kerrallaan aikataulujen mukaan asui sitten missä tahansa. Päätavoitteena on saada riittävästi rahaa asumiseen ja elämiseen. Omassa kukkarossa kun on tietyt saman suuruiset tulot kuukausi toisensa jälkeen, menot ovat ainoa mahdollisuus vaikuttaa ostovoimaan.

Sota-ajan ihmisten ympäröimänä olen oppinut niukkuuden ja kierrätyksen. Itse toteutan ilmastotekoja pyrkimällä korjaamaan, säästämään ja kierrättämään kaiken mahdollisen, joskus ehkä liikaakin. Keittiöni 120 cm leveä kierrätyskaappi on ehkä joidenkin mielestä keittiön tilan haaskaamista ja seuraava asukas ehkä käyttää tilaa muutoin, mutta minulle Suomen puhdas luonto on erittäin tärkeä. Kerrätys kunniaan, joten nyt vaalipäivän sarastaessa mietin jo seuraavaa kohdetta. Pääsenkö kierrättämään upeaa kaksi kertaa käyttämääni juhlapukua tulevissa linnanjuhlissa? Ottaisiko tavoitteeksi sama puku kuusi kertaa erilaisilla mausteilla?

Tavallinen arki, tavalliset huolet. Maanantain puolella tiedän kulkeeko tulevaisuudessa junani Pasilaan vai Helsingin keskustaan. Julkinen liikenne kuitenkin kulkee, toivottavasti, oli matkan päämäärä kumpi tahansa.

Hyvää kevättä kauniissa Suomessamme toivottaen
Satu