Maailmalla on puhuttu jo pitkään suvaitsevaisuuden puolesta. Pitäisi suvaita erilaisuutta monessa muodossa. Mutta missä menee raja?
”Maahanmuuttaja tai perussuomalainen, homo tai hetero, nainen tai mies. Vihreät haluavat uuden Suomen, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja jossa kukaan ei kohtaa syrjintää.”
(Lähde: https://www.vihreat.fi/vaalit-2011-suvaitsevaisuus)
Tämähän kuulostaa aivan loistavalta eli Perussuomalaisetkaan eivät kohtaa syrjintää. Ja nainen on nainen miehen ollessa mies.
”Nykyisessä eduskuntatyössä perussuomalaiset ovat olleet vihreiden tavoitteiden suurimpia vastustajia, ja sen vuoksi ajattelen, että perussuomalaisten nykyinen linja ei anna mahdollisuutta vihreille olla samassa hallituksessa”, Haavisto kirjoittaa.”
(Lähde: https://www.vihrealanka.fi/juttu/haavisto-perussuomalaisten-nykylinja-ei-mahdollista-hallitusyhteistyötä)
Suvaitsevaisuus taidettiin unohtaa jo tai se on vain yhteen suuntaan. Vihreät pystyvät tekemään hallitusyhteistyötä vain Vihreiden kanssa täysin samalla tavalla ihmisoikeuksiin, ympäristönsuojeluun ja tasa-arvoon suhtautuvien kanssa. Samoin SDP antoi ymmärtää arvopohjien olevan tärkeitä.
Onko ihmisoikeuksia, ympäristönsuojelua ja tasa-arvoa kannattavilla, mutta niistä eri tavalla ajattelevilla ihmisilla todellista mahdollisuutta ilmaista mielipiteitään ilman syrjintää ja väitettä suvaitsemattomuudesta? Jokaisen poliitikon tehtävänä olisi ajatella kaikkia suomalaisia ihmisiä päätöksiä tehdessään syrjimättä ketään. Ympäristönsuojelua olisi hyvä ajatella pitkäjänteisesti. Onko miljoonien ihmisten siirtäminen muista maista Suomeen ympäristönsuojelua tai tasa-arvoa? Aikoinaan luonnonsuojelu oli luonnon suojelua, nyt tuntuu kaupunkien kasvattaminen olevan luonnonsuojelua. Onko puhtaan ruoantuotannon alasajaminen ympäristönsuojelua, kun jotakin ihmisten tulee syödä vielä 100 vuodenkin päästä? Ehkä sillä ei ole väliä, jos silloin ainoa oikea ruoka on teollisesti valmistettu tekoruoka.
Ehkä elämme lopun aikoja, kun kuka tahansa voi keksiä mitä tahansa ideoita ja enemmistön on ne hyväksyttävä. Asiassa kuin asiassa enemmistön mielipiteen sanotaan syrjivän tai olevan suvaitsemattomuutta. Samalla tuntuu unohtuvan, että enemmistön mielipiteitä todellisuudessa syrjitään näin väittämällä. Voinee pohtia onkohan enemmistö enää enemmistö vai onkohan vähemmistö todellinen enemmistö. Suvaitsevaisuus tulisi ilmetä molempiin suuntiin.
Muodit menevät ja tulevat. Näin näyttää olevan myös seksuaalisuuden osalta. Jokaisen oma seksuaalisuus tulisi olla hänen oman asiansa.
1700-luvulla homous ei ollut rikos.
1800-luvulla taas seksiin liittyi häveliäisyys ja naisten tiukka säännelty seksuaalisuus. Lapsiavioliittoja ja pikkutyttöjen kaupustelua ei ollut, kiitos ehkä kuuluu luterilaisille moraaliarvoille ja ruotsalaisille laeille.
1900-luvulla seksiä on säädellyt ennen kaikkea kristillinen moraalikoodisto. Homoseksuaalisuus oli Suomessa laitonta aina vuoteen 1971 asti. ”Historioitsija Teemu Keskisarjan mukaan poliisi ei häirinnyt hissukseen eläviä poikapareja.”
2000-luvulla meno on varmaan melko samanlaista kuin taisi olla 1700-luvulla. Tällä viikolla on kovasti markkinoitu kaupalliseksi muuttunutta Pride-kulkuetta. Uutisoinnin perusteella voinee miettiä onko kaikenlainen irstailu ja fetissit esimerkiksi transsukupuolisten ongelmiin samaistettavia asioita. Kun suuri osa kansalaisista on hyväksynyt seksuaalisuuden koskevan muitakin kuin mies-naispareja, nyt hyväksyttäväksi tungetaan jo monia muita muotoja. Seksuaalisuuksien rajoja pyritään laajentamaan koko ajan. Onko seuraavaksi vuorossa esimerkiksi pedofilian hyväksyminen? Luemmeko 10-20 vuoden päästä lehdistä aivan toisenlaisia uutisointia asiasta kuin nyt?
(Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-6760278
https://www.aviisi.fi/2016/12/sata-vuotta-seksia-suomea-pantu-kuntoon/
https://www.facebook.com/641640697/posts/10156545282050698?s=100015661563111&sfns=mo
Viite: https://yle.fi/uutiset/3-10854562)
Paljon on pohdittu nykynuorison pahoinvointia. Onko se seurausta rajoista vai rajojen puuttumisesta. Vai onko syynä suvaitsemattomuus tai sittenkin suvaitsevaisuus? Lapsien tulisi saada olla lapsia. Ennen lapsien oletettiin miettivän leluja, leikkejä, kavereita, koulutusta ja perheen perustamista/perustamattomuutta iän karttuessa. Nykymaailmassa lapsien oletetaan kantavan huolta ilmastosta, seksuaalisista moninaisuuksista ja monista muista aikuisten huolista. Olisiko aikuisilta suvaitsevaisuutta antaa lasten murehtia lapsien huolia aikuisten murehtiessa omiaan?
Enemmistö suomalaisista ovat edelleen heteroja. Milloin meitä aletaan suvaitsemaan? Suomalaisten määrän vähenemiselle löytyy syitä jo historiasta. 1920-luvulta eteenpäin väestönkasvu alkoi taittumaan kaupungistumisen ja uuden maailmankuvan vuoksi.
”Lapset olivat ennen kaikkea tärkeä elämänsisältö ja rikkaus. ”Korvikkeena ei vielä ollut internetin hedonistista itsetyydytyskulttuuria”, Keskisarja pohtii.”
(Lähde: https://www.aviisi.fi/2016/12/sata-vuotta-seksia-suomea-pantu-kuntoon/)
Mutta miksipä meidän kansalaisten pitäisi miettiä näitä asioita, kun ne ei murehduta päättäjiäkään. Ollaan me nykyisin elävät vain suvaitsevaisia toisiamme kohtaan nykyhetkessä.
”Alueviesti kysyi vaalikiertueella olleelta Rinteeltä 10. huhtikuuta Sastamalassa, millaisessa maassa elämme 100 vuoden kuluttua.
-Niin pitkälle tuskin kukaan pystyy ennustamaan. Hölmöä miettiä, mikä maan tai maapallon tila on 100 vuoden kuluttua, eihän meistä kumpikaan ole silloin enää elossa, kuului Rinteen vastaus lehden mukaan.”
(Lähde: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/80985-some-raivo-repesi-antti-rinteen-lausunnosta-mika-sinun-motiivisi-oli)