Eduskuntavaalien läheisyydessä on ilmassa suomalaisten syyttämistä ja syyllistämistä. Kansalaisille halutaan luoda kuva epävarmasta tulevaisuudesta ja aiheuttaa turhia pelkoja esim. ilmaston muuttumisesta ja väestön vanhenemisen tuomista ongelmista. Suomalaisia syyllistämällä ei maailma parane. Syyllistämisen sijaan olisi hyvä nostaa esille tekemisen kunnioitus ja kannustaa suomalaisia entistä parempiin innovaatioihin, toimintamalleihin ja tekniikan kehittämiseen.

Suomalainen sisu on ollut rakentamassa yhteiskuntaamme, jossa nyt elämme. Suomalainen mies ja nainen ovat tarttuneet auraan, raivanneet pellot ja tehneet niistä elinkelpoisia maatiloja. Jonkun yksittäisen ihmisen innovaatiosta, innosta ja palosta on syntynyt suurta. Pienistä autotallipajoista on noussut kansainvälisiä yrityksiä. Suomalaiset ovat itse perustaneet Rautaruukit, Valmetit, paperitehtaat, Nokiat jne. Suomalainen on nämä laittanut alkuun eikä valmista pöytää ole ollut. Ei ole lyöty rahaa kouraan ja annettu ilmaisia etuuksia. Innovaatiot ovat olleet pienten alkujen päiviä, joista on jalostunut työllä ja vaivalla tulosta. Joku toinen on sitten tullut valmiin pöydän ääreen. Työtä ja vaivannäköä, työtä vuorotta, uupuen ja epäonnistuen ja taas yrittäen. Siitä on koostunut pienyrittäjän alku. Ilmaisia lounaita ei alussa ole ollut ja työn hedelmänä on saavutettu jotain suurenmoista. Nämä kehittäjäihmiset ovat halunneet olla rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa ja siihen heitä on myös kannustettu. Nyt saa ihmetellä, jos joku nykyisessä tukiviidakossa vielä viitsii alkaa yrittämään jotain. Pienikin toimeliaisuus on tehty niin vaikeaksi, että mieluummin mennään valmiin pöydän ääreen ja ajatellaan mieluummin mentaliteetilla ”tehkööt muut.”

Suomella ja suomalaisilla on kyllä kykyä ja osaamista, ideoita ja ajatuksia, joilla mennä eteenpäin. Teknologian taso on Suomessa korkea ja sen teknologian hyödyntämisessä pitäisi voida käyttää luovuutta. Ongelmanratkaisukyky toimii silloin, kun sitä ei pikkutarkoilla ja teoreettisilla järjestelmillä onnistuta tuhoamaan.

Tulevan eduskunnan pitää luoda mahdollisuus pienille toimijoille käyttää kaiken sen luovuuden potentiaalin, mitä kansalaisista löytyy. Suuryritysten tukeminen pitää loppua ja suunnata tuki pienille ja keskisuurille tulevaisuuden toivoille. Eduskuntaan pitää saada arkirealismia, missä ei juosta kaikenmaailman globaaleiden suuntausten perässä. Suomesta on ennenkin löytynyt mahdollisuuksia, jotka ovat lyöneet maailmalle läpi. Pelottelulla saadaan aikaan vain masentumista ja yritteliäisyyden tuhoamista.

Media käsittelee vaaleja ja vaaliteemoja kuin ravikilpailua. Veikataan voittajaa ja arvioidaan jo etukäteen menestymistä. Median narratiivilla ohjataan kansan ääntä sinne minne sitä halutaan ja kerrotaan, että media ratkaiseekin vaalit. On totta, että suuri osa äänestäjistä ei seuraa politiikkaa ja äänestyskäyttäytyminen on mielikuvien varassa. Tämä on surullista, sillä seuraavat neljä vuotta Suomea johdetaan seuraavan eduskunnan voimin. Mielikuvalupauksilla ei valitettavasti ole todellisuuspohjaa. Arkirealismia tarvitaan päätöksentekoon. Suomi voi vielä joistain asioista päättää itse, vaikka päätösvaltaa onkin suurieleisesti jaettu viimeisinä vuosikymmeninä EU:lle ja kansainvälisten ideologioiden käyttöön.

Suomalaista sisua ei saisi hävittää. Se on voimaa, joka ylittää ideologiat ja kuppikunnat. Yhteistyö, sama päämäärä ja isänmaan pahaan arvostaminen eivät voi viedä Suomea harhaan. Aikaa ei ole haaskattavaksi. Ei tarvita byrokratiaa, lehmänkauppoja ja toimeentuloa haittaavia säädöksiä. Suomi vaatii tekoja, ei velttoilua. Vapaamatkustajia ei tarvita. Eikä vapaamatkustamista myöskään tarvitse hyväksyä. Joukkovoima lähtee yksilöstä. Jokainen on vastuussa omista tekemisistään – myös tekemättä jättämisistään.

Annetaan suomalaisen sisun ja innovaation kukoistaa!