Viikon aikana yksi tulppa on saatu vihdoin irti, hienoa. Nyky-yhteiskunnassahan on ollut kiellettyä asioista puhuminen tai kirjoittaminen asioina. Tieto kylläkin lisää tuskaa, sanotaan. Mutta tieto myös toivottavasti ennaltaehkäisee ei-toivottuja ilmiöitä ja tekoja.
Otsikot myyvät
Median tarkoitus on myydä tuotettaan, joten raflaavilla otsikoilla pyritään saamaan ihmiset joko lukemaan koko kirjoitus tai sitten vain kommentoimaan asiaa ilman lukematta. Iltasanomien toimittajan itse kirjoittama otsikko 10.5.2019 on saanut huomiota eli lukijoita lehdelle. Otsikot siis toimivat.
Muuta vastuuta reaktioista toimittajalla ei liene, ei lukijoille tai kirjoituksen kohteena oleville. Toimittajan kirjoitustavan kritiikin sijaan minun silmiin on tullut enempikin kirjoituksia, joissa poliisia on haukuttu tyhmäksi jne. Otsikon ensimmäinen lause ”Kunniaväkivalta yllätti Helsingin poliisin täysin” sai ihmisten huomion kiinnitettyä poliisiin eikä niinkään kirjoituksen aiheeseen, vaikka otsikko on toimittajan itse keksimä. Lehti sai kyllä huomiota, mutta ei välttämättä asiallista keskustelua aiheesta. Otsikon loppuosa ”Vasta nyt ymmärretty ongelman todellinen laajuus” ei olisi varmaankaan saanut niin paljon lukijoita lehdelle.
Kaikki eivät halua otsikoihin
Kyllä, poliisi on tiennyt jo vuosia kunniaväkivaltaa olevan sekä muualla maailmassa että Suomessa. Jokainen internetiä käyttävän pitäisi asiasta tietää, emme ole eläneet enää vuosiin kuplassa. Media ei vain ole asiasta kirjoittanut, joten tietoa on ehkä vain niillä, jotka ovat omatoimisesti sitä tutkineet. On muistettava, että vaikka ihmiset nykyisessä nettiyhteiskunnassa odottavatkin saavansa kaikesta tiedon ja heti, poliisi ei voi toimia niin joka hetki. Jokainen voi miettiä haluaisiko omia asioitaan kirjoitettavaksi ja julkaistavaksi kaikille naapureille ja tuntemattomille. Vastuu tulee kuitenkin ennen oikeuksia ja oikeuksia ei ole ilman vastuuta.
Minulla oli tapana sanoa eduskuntavaalikampanjani aikana, että minä tiedän enempi kuin voin sanoa tai kirjoittaa. Tästä läheisväkivallasta olen kuitenkin jo aiemmin julkaissut esimerkin – https://www.terapeuttitalo.com/tag/lahisuhdevakivalta/.
Kohti parempaako?
Tietoa ja asiaan puuttumista on siis ollut, yhteiskunta ei ole vain ollut valmis asiallisesti keskustelemaan aiheesta ennen tätä. Ja ei välttämättä ole vieläkään valmis. Toivottavasti yhteiskuntamme muuttuu vielä niin, että asioista voidaan puhua asioina ilman, että joku taho hyökkää ja haukkuu jonkun tahon, oli se sitten asian keskiössä oleva, asiasta puhumisen aloittaja tai asiasta kommentoija. Otsikot vetoavat, mutta voivat myös pahentaa tilanteita. Jokainen ikävä kommentti voi aiheuttaa sen, että asia jää ehkä pimentoon. Ja sitten taas ihmettelemme, miksi ihmiset eivät kerro kokemaansa. Vaarana on, että jotkut läheisväkivaltaa, jota kunniaväkivaltakin on, kokevat muiden ihmisten reaktiot pelottavina. He voivat hävetä tapahtumia ja peittelevät niitä jopa vuosia, koska ehkä pelkäävät henkisen väkivallan vain muuttavan muotoaan ja jatkuvan täysin tuntemattomienkin ihmisten toimesta internetissä. Toivottavasti ihmiset pyrkisivät olemaan aiheuttamatta muille ihmisille tunnetta, että tulppia ei voi irrottaa ja asioista keskustella.
Lähde:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006100881.html
Lehtiartikkeleita:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/bcd94f43-09b8-40de-a933-2e606bd1b66a
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006099323.html
http://seso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275873-kunniavakivalta-kenen-kunniasta-me-todellisuudessa-puhumme?ref=poiminnat
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006103825.html?utm_medium=social&utm_content=android.is.fi&utm_source=facebook.com&utm_campaign=fb-share
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ce2ed39a-fa9b-4e0c-bb51-d79105fc3872