Julkinen terveydenhuolto tarvitsee ratkaisuja. Puheenjohtajien vaalitenttejä seuranneena sekä itse aluevaltuutettuna julkinen terveydenhuolto ja henkilöstöpula on nostanut erilaisia näkökantoja esille. Marin on joissakin tenteissä väittänyt, että Orpon leikkausten johdosta jouduttaisiin irtisanomaan 20 000 sairaanhoitajaa. Samaan aikaan kerrotaan, että on nyt jo olemassa 15 000 sairaanhoitajan vaje. Tämä yhtälöhän ei oikein ole toimiva. Pitäisikin kuunnella enempi terveydenhuollon ammattilaisia, jotka erään lääkärin sanoin haalarikansana tietävät paljon paremmin ongelmat ja ratkaisut kuin monet muut.
Julkista sektoria tulee arvostaa, muttei paisuttaa yläpäästä
Suomessa julkinen terveydenhuolto on ilmaista aiheuttaen sen, että sitä ei ole arvostettu riittävästi. Lähihoitajat, sairaanhoitajat ja lääkärit mahdollistavat meille kaikkien saatavilla olevat terveyspalvelut. Sairaanhoitajat ovat nykyään entistä enemmän asiantuntijahoitajia, joiden perehtyneisyys omaan alaansa vastaa erikoislääkärin vastaavaan omaan alaan liittyvään osaamiseen. Onneksi meillä on myös lääkäreitäkin, jotka tuntevat sydämenasiakseen terveyskeskustoiminnan yksityissektorin sijaan.
Hyvinvointialueilla hallintorakenne voi kasvaa todella monitasoiseksi himmeliksi, jossa sama asia kiertää monille eri johtajille päätettäväksi. Johtamisessa pitäisi olla selkeä linjaorganisaatio, jossa jokainen tietää tehtävänsä, ettei esimerkiksi sairaanhoitajan toimen täyttöön tarvita jopa viiden eri johtajan päätöstä. Julkisen sektorin säästöt tulisikin kattaa monta muutakin asiaa kuin pelkän perushenkilöstön toiminnan.
Hankkeet kentän väen tukena vai ajantuhlaajana
Suomessa käytetään terveydenhuollossa erilaisiin hankkeisiin valtava määrä aikaa ja energiaa. Monen ihmisen työaika menee toissijaisiin hankkeisiin, joihin valuu myös kenttätyöntekijöiden aikaa.
Hyvän hankehakemuksen tekemällä voi saada rahaa hanketyöhön. Työ voi valua täysin hukkaan, jos hanke ei tuota todellista hyötyä kentälle selkeiden tavoitteiden puuttuessa. Hankkeita tulisikin käyttää ensisijaisesti työn virtaviivaistamiseen sekä erikois- ja perustason työnkuvien selkeyttämiseen.
Perustason vahvistaminen on tärkeää
Terveydenhuolto koostuu sekä perustasosta että erikoishoidosta. Perustasolla hoidetaan esimerkiksi kaikista raskaimmat monisairaat ihmiset, joiden hoitoa ja selvittelyä on siirretty hoitajille. Diabeteksen hoidossa tämä on ollut toimiva ratkaisu jo vuosikausia, mutta hoidon todellista vaikuttavuutta nykyisillä malleilla tulisi miettiä, kun kasvava määrä ihmisiä sairastuu tähän sairauteen. Kaikkia olemassa olevia hoitolinjauksia olisikin hyvä tarkastella uudella tavalla.
Perustason osaamista tulisi kehittää resursseja lisäämällä ja priorisoimalla työtehtäviä. Esimerkkinä Ruotsissa jokaisen itsensä maksettavat uniapnealaitteet ovat Suomessa ilmaisia ja hoidon seuranta siirtyy julkiseen terveydenhoitoon jo varhaisessa vaiheessa.
Iltavastaanotot tehdään nykyisellä henkilöstömäärillä, jolloin he ovat poissa päivän työstä. Pelkkä hoitotakuu ei tuokaan ratkaisua eikä seitsemän päivän hoitotakuu tule onnistumaan, koska suomen tai ruotsin kielen taitoisia ammattilaisia ei ole koulutettu riittävästi.
Ulkomaalaiset työntekijät
Vakituisten työntekijöiden aika menee opastaessa vieraskielisiä ja tulkitessa heille asioita, kun Suomen terveydenhuoltojärjestelmän osaaminen jää monella ulkomaalaisella työntekijällä ohueksi. Tämä kuormittaa ja tekee työn entistä raskaammaksi vakituiselle henkilökunnalle.
Koulutetut kieltä osaavat ulkomaalaiset työntekijät ovat tervetulleita työhön, mutta ilman kielitaitoa on Suomessa mahdotonta selvitä terveydenhuollon toimista. Terveydenhuollossa tehdään niin paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa sekä kommunikoidaan potilaiden ja asiakkaiden kanssa, että ilman kielitaitoa ei vain pärjää.
Suomessa ei tulisikaan käyttää rahaa kouluttaaksemme sairaanhoitajia englanninkielisissä koulutusohjelmissa, koska Suomessa tarvitaan suomea tai ruotsia asiakaspalvelutehtävissä. Jokaisen tulisi oppia sen maan kieli, missä työskentelee tai tulee työskentelemään, varsinkin ammattien vaatima erikoissanasto.
Vuokrafirmojen käyttö, urakehitys ja palkkaus
Hyvinvointialueet maksavat vuokrafirmoille suuria summia työntekijän palkkaamisesta julkiseen terveydenhoitoon. Välistä vetäjiä riittääkin. Julkisen sektorin on turha toivoa työntekijöitä, jos he saavat yksityisten vuokrafirmojen kautta ilman vastuuta esimerkiksi 1000 euroa parempaa palkkaa käteen kuin vakituinen henkilökunta. Tämä kehitys voi johtaa myös siihen, että pitkäjänteinen yksikön toiminnan kehittäminen jää keikkatyöntekijöiden myötä.
Lääkäreiden palkkausjärjestelmää on kehitetty siten, että heidän palkkansa saattaa nousta todella paljon esimerkiksi erilaisista toimenpiteistä, nuppikorvauksista ja erityisjärjestelyistä johtuen. Hoitajat taas saavat pääsääntöisesti saman palkan, vaikka taipuvat erilaisiin järjestelyihin.
Hoitajia voisi houkutella alalle erilaisten urakehityspolkujen avulla, jolloin työn vaativuuden ja osaamisen kasvaessa palkka nousisi. Huippuluokan ammattilaisten tulisi saada työtään vastaavaa palkkaa, koska työntekijöiden osaamisissa on suuria eroja. Tämä mahdollistaisi kunnianhimoisten ihmisten uralla etenemisen. Palkan perusteiden tulisikin olla näkyviä ja kaikkien tiedossa, jolloin jokainen voisi tavoitella niitä.
Linkit:
https://www.superlehti.fi/ajankohtaista/vuokratyo-tulee-kunnille-kalliiksi-silti-sen-kaytto-lisaantyy-hurjaa-vauhtia/
https://www.satulampi.fi/kiky-tappiota-tyontekijoille-ja-kunnille/