Asuinmaan tapoja, lakeja ja kulttuuria kunnioittamalla integroidutaan

Meillä Suomessa käytetään vuosittain runsaasti rahaa maahanmuuttajien kotouttamiseen, kun samaan aikaan koulutuksesta ja vanhusten hoidosta on karsittu. Tämän täytyy muuttua.

Kotoutuuko ihminen, kun hänelle sanotaan, että hänestä huolehditaan seuraavat kolme-neljä vuotta kaikilla tavoin ja senkin jälkeen ei ole mitään hätää? Ei, siitä on lukuisia esimerkkejä ja tietoa. Apu jatkuu, vaikka nimitys kotouttaminen poistuukin. Harvoin muistetaan mainita, että kyllä meillä on kotoutunut ja integroitunut lukuisia ihmisiä ihan ilman apuakin. Suomeen on muuttanut työn, opiskelupaikan tai avioliiton kautta monia miehiä ja naisia ympäri maapalloa onnistuneesti.

Tunnen lukuisia hyvin Suomeen kotoutunutta ja integroitunutta henkilöä, joilla yhteisenä tekijänä on ollut se, että heillä ei ole ollut nykyisen kaltaisen kotouttamisohjelman hellää huomaa. Miten kotoutuminen ja integraatio tapahtuu parhaiten sekä Suomeen että johonkin muuhun maahan? Vaatimalla omatoimisuutta, omaa halua ja velvollisuutta huolehtia itsestään ilman automaattista elättämistä.

Ensimmäisen askeleen integroitumiseen henkilö ottaa itse opiskelemalla kielen ja käyttämällä sitä ahkerasti. Kirjastoista saa esimerkiksi satukirjoja, joista monet ovat kansainvälisesti tunnettuja. Nykypäivänä on myös monia muita keinoja kielen opiskeluun, joten pelkästään kielikurssien odottelu ilman omaa toimintaa ei nopeuta oppimista eikä pitäisi sallia.

Seuraava askel on tutustua maan kulttuuriin ja elää sen mukaisesti. Joka puolella maapalloa toimii sama sanonta: Maassa maan tavalla. Pitäisi olla itsestäänselvyys, että jokainen opettelee uuden maan kulttuurin ja tavat. Kotona omasta kulttuurista voi pitää huolta sekä oppia lukemaan ja kirjoittamaan myös omaa äidinkieltään.

Kiitollisuus mahdollisuudesta olla toisessa maassa nopeuttaa kotoutumista. Samoin parhaiten integroituvat ihmiset, jotka eivät tee numeroa siitä, että ovat toisesta maasta.

Meillä Suomessa on uskonnonvapaus. Minulle se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi luterilaiseen kirkkoon tullut katolilainen toimii kirkossa samoin kuin muutkin. Yleensä muslimimaissa vaaditaan naisia pitämään huntua, joten näin siellä myös toimitaan. Meillä Suomessa on siis oikeus vaatia samaa meille tulleilta ihmisiltä. Mielestäni jokaisen uskontokuntaan katsomatta tulisi olla suvivirren aikana koulussa paikalla sekä osallistua kuusijuhlaan. Näin integroituminen maan kulttuuriin, tapoihin ja traditioihin on nopeinta ja tuloksellisinta. Työpäivän aikana meillä ei harjoiteta uskonnollisia rituaaleja, koska se kuuluu vapaa-aikaan. Naisia kätellään, tervehditään ja kohdellaan tasa-arvoisesti. Suomessa suurin osa naisista käy töissä, kantaa vastuun perheistään miehen kanssa tai ilman sekä kasvattavat tyttäristään ja pojistaan tasa-arvoisia kansalaisia. Vapaa-ajalla naiset voivat pukeutua Suomeen sopivalla tavalla ja kulkea kadulla ilman häirintää. Uskonnonvapaus antaa meille kaikesta tuosta huolimatta vapauden harjoittaa omaa uskontoaan omassa elämässään.

Kun maahanmuuttaja ymmärtää tuon kaiken, hänellä ja meillä ei olisi enää suurestikaan ongelmia. Suomessa on aina arvostettu ahkeruutta. Motivoituneille ja positiivisen työpanoksensa näyttäneille työntekijöille löytyy varmasti töitä ihonväristä huolimatta. Suomen tapoja, lakeja ja kulttuuria kunnioittamalla kotoutuu kyllä. Jos pitää lähtömaan tavoista, laeista ja kulttuurista kaksin käsin kiinni, kotouttamiseen käytetyt miljardit eurot ovat tuuleen heitettyä. Palkka saadaan Suomessa työtä tekemällä, ei tukilappuja täyttämällä.